Vaikeasti tavoiteltava
Useimmat meistä ovat joskus jääneet kiinni tilanteesta, jossa olemme
luulleet olevamme yksin ja hyödyntäneet tilaisuuden hyräilemällä,
lauleskelemalla tai tanssahtelemalla yksiksemme. Vaikeasti tavoiteltavan
voisi kuvitella olevan lyhyt ja kaunis kuvaus yhdestä tuollaisesta
onnellisesta hetkestä.
Tapahtumapaikkana on suomalainen metsä, luminen ja talvinen sellainen,
päivän valossa, kuva on mustavalkoinen ja ääniraidalla on hiljaisuutta
(tai ollaksemme tarkkoja, ääniraitaa ei ole). Ehkä näillä elementeillä voisi
tehdä myös realistisen kerronnan vuosikymmeniä sitten eläneen tukkijätkän
arkisesta aherruksesta, mutta ehkä nykyisin digitaalisten värifilmien ja dolby
surroundien aikana tämä sopii paremmin Vaikeasti tavoiteltavan kaltaiseen
tunnelmoivaan ja sadunomaiseen kerrontaan.
Ehdottomasti ansiokkainta Vaikeasti tavoiteltavan antia on pääosan
"elokuvasta" kaappaava luistelukohtaus. Alussa varsin vaatimattomalta
vaikuttava jäätynyt metsälampi tuntuu kuin venyvän luistelun edetessä ja
vauhdin kasvaessa, kunnes lopulta kupla puhkeaa ja ollaan taas samalla
pienellä jäätyneellä metsälammella, josta aluksi vauhtiin lähdettiin. Mikäli
luistelukohtaus on todellakin koottu aluksi vain dokumenttimielessä kuvatusta
materiaalista, jota myöhemmin on täydennetty näytelmällisellä osuudella,
mennee kiitokset tästä kohtauksesta paljolti onnistuneelle ja melko sulavalle
leikkaukselle. "Sehän lähes tempaisee mukaansa."
Tekijöiden mielestä kyseessä on nostalgiaa uhkuva dogmahenkinen (kotivideo)
projekti. Näin pelkän lopputuloksen perusteella en kyllä menisi tuota ajatusta
hirveästi tukemaan. Onhan Vaikeasti tavoiteltavan kuvaus hienoisesta tärinästä
päätellen kuvattu hengen mukaisesti vapaalta kädeltä, ja näyttelytyökin on
ainakin kasvojen osalta välillä hieman "ilmeetöntä", mutta näihin se taitaa
sitten jäädäkin.
Halvan editointikortin jälkeä ei pienestä MPEG-ikkunasta erota ja perinteinen
kotivideoiden tunnusmerkki - onneton ääniraita lainatulla taustamusiikilla ja
huonosti tasapainossa olevine vuorosanoineen on jätetty kokonaan pois.
Onneksi. Uskallan väittää, että IAT:llakin on yhä ongelmia saada elokuviensa
vuorosanat kuulostamaan "oikeilta". Sen sijaan taustamusiikkia jää Vaikeasti
tavoiteltavassa kaipaamaan. Ei siksi, etteikö se toimisi loistavasti myös
ilman sitä, vaan siksi, että IAT:n taustamusiikitovat tähän astisissa töissä
olleet molempia korvia miellyttävän korkeatasoisia.
Lopulta kaunis ajatus on kuitenkin tärkein, eikä mikään mainitsemistani
mahdollisista pienistä vajaavaisuuksista haittaa Vaikeasti tavoiteltavan
katsomista ja siitä nauttimista. Itselleni jäi tosin hieman hampaankoloon
haittaamaan Vaikeasti tavoiteltavan loppukohtaus. Ehkä nämä "ympyrän
sulkevat" loppukohtaukset ovatkin sitten osa sitä IAT:n perinnedogmaa.
Vaikeasti tavoiteltavan loppukohtaus tuntuu joka tapauksessa omaan
tulkintaani suhteutettuna jokseenkin ylimääräiseltä ja tarpeettomalta, sekä
kaiken lisäksi se tuo mieleeni toisen IAT:n elokuvan: "Matkaseuran". Tuon
"linja-autoissamme kulkee nimellinen hyväntekijä"-elokuvan pohjalta Vaikeasti
tavoiteltavankin voi sitten tulkita jälkikäteen pelottavan eri tavalla...
Asko Soukka
asko.soukka@iki.fi
http://www.iki.fi/asko.soukka/
