kansielokuvatryhmapalautearkistoarkistolyhytelokuvia

Uudenvuoden aatto

Perinteisen kaavan mukaan vanhemmat tuntuvat "välittävän" murrosikäisestä itsenäistyvästä lapsestaan tämän tukahtumiseen asti. IAT:n erilainen ihmissuhdeaiheinen lyhytelokuva Uudenvuodenaatto heijastaa silmille asian kääntöpuolen, kun roolit vaihtuvat: tyttären kasvettua nuoreksi aikuiseksi äiti puolestaan haluaa jatkaa omaa itsenäistä elämäänsä. Kun ennen kaikki tuntuu olleen paremmin, voi elämässä eteenpäin siirtyminen tuntua vaikealta.

Teknisesti Uudenvuodenaaton toteutus on tasaista IAT:n laatua. Uudenvuodenaatto taitaa olla järjestyksessä jo IAT:n toinen laajakuvaa käyttävä julkaistu lyhytelokuva ja kuvan käyttö on sen verran onnistunutta, ettei valintaa todellakaan voi moittia. Leikkauksesta tosin vähän hämmentää alun johdannon kohtausten väliset arvattavaksi jäävät aikaerot. Sen sijaan alkutekstien jälkeen elokuva tuntuu etenevän selkeän lineaarisesti uudenvuodenaaton aamusta iltaan. Kokonaisuuden hieman raskasta tunnelmaa keventää tarinaa hyvin seuraava paikoitellen letkeähkö ja jatsahtavakin IAT:n luottomuusikon Martti Anttilan luoma laadukas taustamusiikki.

On ilahduttavaa havaita, että IAT on viimeinkin niellyt ylpeyttään ja ottanut huomioon myös tummempisävyisten näyttöpäätteiden omistajat: nyt myös ulkona pimeässä illassa kuvatut kohtaukset erottuvat tummillakin monitoreilla hyvin. Uudenvuodenaatossa myös kokonaisuus vaihtuvista kuvauspaikoista ja vuorokaudenajoista huolimatta tuntuu valoisuudeltaan ja väreiltään yhtenäisemmältä kuin sitä edeltävissä vastaavan laajuisissa IAT:n elokuvissa. Ehkä paikoittain värit saattavat jäävät haaleiksi ja kuva siten hieman harmahtavaksi, mutta se kuitenkin sopii kokonaisuuteen ja elokuvan tunnelmaan.

Ehdottomasti yksi Uudenvuodenaaton herkullisimmista kohtauksista tapahtuu tytön paettua päivittäistavarakaupasta. Ensimmäisten kolmannesten melankolinen sävy voi herättää katsojassa odotuksia itsetuhoisista tapahtumista. Kuitenkin tytön laskeuduttua aidan yli rautatielle mahdollinen tragedia muuttuukin yllättäen valloittavaksi hurmokseksi ja myös kuvan toisella puolella voi tuntea ohitse kiitävän junan ilmavirran pyörittävän hiuksia kasvoilla. Ihana ja vapauttava tunne - ainakin jos on joskus omassa elämässään tullut kokeiltua edes jotain vastaavaa. Ohikiitävä onnellinen hetki, jonka toivoisi kestävän ikuisesti.

Jo toistamiseen IAT:n elokuvassa päivittäistavarakauppa osoittautuu jokseenkin pelottavaksi tai vähintäänkin ahdistavaksi paikaksi. Kaupan kohtauksessa Uudenvuodenaatto syyllistyy mielestäni kuitenkin jo pieneen ylilyöntiin: tytön poistuminen törmäyksen jälkeen kaupasta nopeasti ja paniikinomaisesti juosten tuntuu liioitellulta ja siten jopa epäuskottavalta. Asiayhteydestä irrotettunahan moisesta käytöksestä tulisi tehtyä attribuutioita jopa myymälävarkaudesta. Toisaalta subjektiivisissa muistoissa tapahtumilla on yleensä tapana värittyä. Joka tapauksessa Anni Mustonen ansaitsee pisteen varsin vaikuttavasta roolisuorituksesta elokuvan tyttönä - kirjeen monologiaa myöten.

Uudenvuodenaatto on yksin menneitä muistelemaan jääneen tytön melankolinen ja siten myös riipaiseva kirje äidille. Yhtä aikaa koskettava ja kasvattava elokuva ajan vääjäämättömästä kulumisesta: niistä pienistä ohikiitävistä onnellisista hetkistä, jotka katoavat ikuisesti ajan mukana menneisyyteen. "Tällainen taitaa olla susta kamalan naiivia, äiti." On aika ottaa elämässä seuraava askel eteenpäin.

Asko Soukka
asko.soukka@iki.fi http://www.iki.fi/asko.soukka/









Katsomo









Tietoa Uudenvuodenaatosta
Lisää arvosteluja




(C) Ismo Kiesiläinen, Ihmiskunnan ainoa toivo 2002