kansielokuvatryhmapalautearkistoarkistolyhytelokuvia

Rannalla

Noora ja Aleksi ovat tunteneet toisensa puoli vuotta. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kertomaan netissä tai puhelimessa, joten Aleksin syntymäpäivä tarjoaa hyvän tekosyyn kohdata viimein kasvokkain. Jaloiteltuaan enemmän ja vähemmän dokumentin ja komedian puolella Ihmiskunnan ainoa toivo palaa Rannalla -elokuvassa vaihteeksi juurilleen kuvaamaan kahden nuoren parisuhdedraamaa.

Lähes kaksikymmenminuuttinen Rannalla on Ihmiskunnan ainoan toivon pisin elokuva heti Ensimmäisen jälkeen. Vaikka kaikki IAT:n lyhytelokuvat tähän asti ovat vähintäänkin sivunneet elleivät jopa perustuneet ihmissuhteisiin, joudutaan IAT:n edellistä pelkästään kahden nuoren välistä kuvaavaa elokuvaa etsiessä palaamaan kuitenkin aina IAT:n ensimmäisiin elokuviin kuuluvaan Sokeriin saakka. Teemoiltaan Rannalla on silti lähempänä yhä IAT:n kehityksen jonkinlaisena merkkipaaluna toimivaa Ensimmäistä.

Kuten kehittyvän ryhmän uusimmalta elokuvalta sopii odottaakin, Rannalla on lähes kaikissa osa-alueissa edeltäjiään parempi. Teema tosin ei ole kovinkaan yllätyksellinen, mutta se myönnetään jo IAT:n kotisivuilla elokuvan esittelykirjoituksissakin. IAT on jälleen julkaissut kotisivuillaan kiitettävästi dokumenttimateriaalia elokuvan tuotantoprosessista ja yhä lisää on kuulemma luvassa. IAT:n sivujen mukaan Rannalla elokuvassa erilaisilla verkkoviestintävälineillä oli alkuperäisessä ideassa suurempi rooli. Valmiissa Rannalla -elokuvassa näytetään kuitenkin ainoastaan muutamia osittaisia kuvia Internet chat-keskustelusta, mikä osoittautuu kuitenkin turvallisen toimivaksi ratkaisuksi.

Ensimmäisen tavoin myös Rannalla -elokuvassa kaukana toisistaan asuvat nuoret kohtaavat yhden kohtalokkaan päivän ajan. Rannalla alkaa luontevasti Aleksin (Jussi Lehtinen) päiväkirjamaisella monologilla. Aleksi on kutsunut netti-ihastuksensa Nooran (Olga Kemppinen) syntymäpäivänään luokseen - saadakseen nähdä tämän viimein ja kertoakseen joutuvansa muuttamaan perheensä mukana rapakon taakse Minnesotaan. Aleksi uskoo heidän nettisuhteensa toimivan yhtä hyvin kuin tapaamiseenkin asti myös pidemmiltä etäisyyksiltä. Myös Nooralla on jotain sanottavaa Aleksille - hän haluaisi edetä heidän suhteessaan eteenpäin. Etäviestinnän rajoitteiden lisäksi elokuvasta jääkin päällimmäisenä mieleen tämä päähenkilöiden tapaamiselle asettamien ristiriitaisten tavoitteiden yhteentörmäys.

Jo Aleksin alun päiväkirjamainen monologi antaa odottaa, että tarina on kerrottu ennen kaikkea Aleksin näkökulmasta. Hypoteesi saa tukea myös jatkossa sillä Aleksin matalahko välillä ikään kuin "kameran takaa" kuuluva pohtiva äänensävy jatkuu enimmäkseen samanoloisena myös dialogissa elokuvan alun jälkeen. Ehkä Aleksi elokuvan kertojapersoonana selittäisi myös, miksi "objektiivisimmat" kuvaukset Aleksin ja Nooran suhteesta tuntuu löytyvän nopeista chat-välähdyksistä. Kotitehtäväksi jää tarkistaa, missä suhteessa Aleksin tai Nooran näkökulmasta kuvatut kohtaukset jakaantuvat.

IAT on yleensä kunnostautunut elokuvan ääniraidoissa. Myös Rannalla-elokuvassa on varsin kunnioitettavasti tarjolla sitä varta vasten sävellettyä musiikkia (Martti Anttila ja Markus Bergman). Itse sävellykset ovat enimmäkseen tuttua ja turvallista IAT:ta niin tyylillisesti kuin laadullisestikin. Syntetisoiduilla soittimilla tehdyssä taustamusiikissa häiritseväksi pettymykseksi osoittautuvat kuitenkin yllättävän keinotekoisen oloiset puupuhaltimien äänet. Rannalla -elokuvan ääniraidan pelastaa lopputekstien aikana soiva "oikea" tyylikkäästi elokuvan teemaa mukaillen sanoitettu kappale. Toisaalta ääniraidan positiivinen loppuyllätys myös korostaa taustamusiikin soitinten keinotekoisuutta.

Kun Noora alkaa tarkan suunnitelmansa mukaisesti hallita tilannetta tulee Aleksille ikävän uutisen kertomisesta entistäkin vaikeampaa. Kun Ensimmäisessä jännitettiin iltapäivän ajan kolmiodraaman kehittymistä, Rannalla -elokuvassa jännitetään onnistuuko pahaa aavistamaton Noora utelemaan Aleksilta tapaamisen todellisen syyn. Yhä uudelleen Aleksi kuitenkin onnistuu pelaamaan aikaa aikaa keksimällä heille jotain uutta tekemistä, mutta lopulta Ensimmäisen tapaan yön tullen jännitys raukeaa ja totuus tapaamisesta selviää. Ensimmäisen tavoin Rannalla -elokuvan lopussa odottaa vielä pieni yllätys ja yön tunnekuohujen laimennettua on tilaa sovinnolle.

Asko Soukka
asko.soukka@iki.fi http://www.iki.fi/asko.soukka/









Katsomo









Tietoa elokuvasta
Lisää arvosteluja




(C) Ismo Kiesiläinen, Ihmiskunnan ainoa toivo 2002