Elokuvakerronnan kolme perusasiaa

Pieni opas opettajalle ja opiskelijalle

1. Elokuva ei kerro, se näyttää
2. Elokuvaaminen on ajan ja tilan rajaamista
3. Leikkaukset luovat merkityksiä

Elokuvakerronnan kolme perusasiaa -opas kertoo yksinkertaisesti ja havainnollisesti, miten elokuva toimii. Opas on ladattavissa kolmena eri versiona pdf-muodossa. Lisäksi löydät tältä sivulta oppaaseen liittyvää kirjallisuutta ja esimerkkivideoita.

[Lue ruudulta tai tulosta] 2 Mt
[Tulosta vihko] 3,5 Mt
[Painovalmis] 6 Mt

Teksti ja kuvat: Ismo Kiesiläinen, Taitto: Antti-Veikko Salo

<< Takaisin mediakasvatusportaaliin

Kirjallisuutta:

Greenaway, Peter. 105 Years of illustrated Text. American Zoetrope.
Kuvataiteilija–ohjaajan kiistakirjoitus, joka väittää, että todellista elokuvaa ei ole vielä nähty.
[Avaa verkkosivu]

Kiesiläinen, Ismo. Videokamera koulutyössä. Miten kamera voisi olla kuin kynä? Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia.
Oma opinnäytetyöni, jossa tutkin videokameran käyttämistä oppimisen välineenä koulussa
[Lataa ja lue PDF-tiedostona]

Laaksonen, Teemu. Elokuvaa hetkestä. Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia.
Opiskelutoverini opinnäytetyössä tutkitaan elokuvan keinoja hetken kuvaamiseen.
[Lataa ja lue PDF-tiedostona]

Laiho, Katri. Taikalamppu-menetelmän opas. Oulun yliopisto.
Tunnettu elokuvakasvatusmenetelmä, jonka avulla tehdään yksinkertaisia draamaelokuvia keskittymättä tekniikkaan.
[Lataa ja lue PDF-tiedostona]

Pönni, Antti. Uusi kirjoitus: Robert Bresson elokuvateoreetikkona. Turun yliopisto.
Lisensiaatintutkielmassa avataan ranskalaisen ohjaajan Robert Bressonin käsitystä aidosta, elokuvallisesta elokuvasta.
[Lataa ja lue PDF-tiedostona]

Esimerkkivideoita:

Lumièren veljekset: Juna saapuu asemalle (Youtube)
Ensimmäinen julkisessa näytöksessä esitetty elokuva.

Kulesovin koe (Youtube)
Leo Kulesov esitteli 1900-luvun alussa kuuluisaksi tulleen "Kulesovin efektin". Se oli sarja toisiinsa yhdistettyjä otoksia, joissa vuorottelivat miehen ilmeettömät kasvot sekä ruokalautanen, lapsi ja arkku. Kulesovin tekemien kokeiden mukaan yleisö näki miehen kasvoilla eri tunnetiloja riippuen siitä, mitä kuvia niihin oli leikkaamalla liitetty.

Alfred Hitchcock kertoo montaasista (Youtube)
Lähikuvassa on keski-ikäinen mies, joka katselee rannalle. Seuraavassa kuvssa, näemme, mitä mies näkee: rantanurmella istuu äiti pienen lapsensa kanssa. Palaamme takaisin kuvaan miehestä. Hän hymyilee. Vaikuttaa kiltiltä, sympaattiselta mieheltä. Entä jos vaihdamme keskimmäisen kuvan? Mies katselee rannalle. Nurmella makoilee nuori bikiniasuinen tyttö ottamassa aurinkoa. Mies hymyilee. Millainen hän on nyt?