Mediakasvatuksen kolme haastetta

Media on tämän päivän julkista tilaa. Se on päätöksentekoa ja vuorovaikutusta, ihmisten välisiä viestejä. Yhä suurempi osa havainnoistamme ovat peräisin mediasta. Meidän ja todellisuuden väliin on tullut väline.

Samaan aikaan kirjallinen kulttuurimme on muuttumassa yhä audiovisuaalisemmaksi: ääneksi ja kuvaksi. Lukemiseen nähden lapset ja nuoret viettävät moninkertaisen määrän aikaa television, pelien ja elokuvien äärellä. Kirjallisessa kulttuurissa opetuksemme on ollut hyvää ja tasavertaista: kuka tahansa on voinut ryhtyä kirjailijaksi tai yleisönosastokirjoittajaksi peruskoulupohjalta. Mutta elokuvan ja television tekijöiksi kelpaavat vain harvat, erikseen tehtävään koulutetut. Tasa-arvoinen pääsy julkiseen tilaan, päätöksentekoon ja yhteisön vuorovaikutukseen on vaarassa. Kulttuurin rikkaus ja moniarvoisuus ovat vaarassa. Medianomit valtaavat maan!

Siksi on huomattu tarve (media)kasvatukselle, jonka tavoitteena on taata kaikille tasavertaiset ja riittävät taidot mediayhteiskunnassa toimimiseen. Koululaitos on kuitenkin ollut pulassa tämän uuden tehtävän kanssa. Opettajankoulutus on puutteellista ja opetussuunnitelma jo ennestään täynnä. Mistä löytää aikaa, taitoja ja menetelmiä?

Tämä opas perustuu opinnäytetyöhöni "Videokamera koulutyössä - miten kamera voisi olla kuin kynä?" Tutkielmassani etsin ratkaisuja mediakasvatuksen kolmeen keskeiseen haasteeseen: muuttuneeseen yhteiskuntaan, opetussuunnitelman vaatimuksiin ja opettajien rajallisiin resursseihin. Johtopäätökseni on, että mediakasvatus voidaan ottaa yleiseksi oppimisen välineeksi, jota voidaan hyödyntää eri oppiaineissa. Näin mediakasvatus ja opetus voivat palvella toisiaan.

<< Videokamera koulutyössä | Opinnäytetyö >>

Palaa alkuun